| Chapter 4 |
1 | Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
|
2 | "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?
|
3 | Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;
|
4 | sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.
|
5 | Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.
|
6 | Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?
|
7 | Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?
|
8 | Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.
|
9 | Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.
|
10 | Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;
|
11 | jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.
|
12 | Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,
|
13 | kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.
|
14 | Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.
|
15 | Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.
|
16 | Siinä seisoi - sen näköä en erottanut - haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:
|
17 | `Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?
|
18 | Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;
|
19 | saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;
|
20 | ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.
|
21 | Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.`"
|