| Chapter 6 |
1 | Job vastasi ja sanoi:
|
2 | "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
|
3 | Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
|
4 | Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
|
5 | Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
|
6 | Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
|
7 | Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
|
8 | Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
|
9 | Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
|
10 | Niin olisi vielä lohdutuksenani - ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla - etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
|
11 | Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
|
12 | Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
|
13 | Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
|
14 | Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
|
15 | Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
|
16 | Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
|
17 | auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
|
18 | Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
|
19 | Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
|
20 | he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
|
21 | Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
|
22 | Olenko sanonut: `Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
|
23 | pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä`?
|
24 | Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
|
25 | Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
|
26 | Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
|
27 | Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
|
28 | Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
|
29 | Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
|
30 | Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
|