| Chapter 9 |
1 | Job vastasi ja sanoi:
|
2 | "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
|
3 | Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
|
4 | Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
|
5 | Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
|
6 | hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
|
7 | hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
|
8 | hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
|
9 | hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
|
10 | hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
|
11 | Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
|
12 | Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: `Mitä sinä teet?`
|
13 | Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
|
14 | Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
|
15 | Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
|
16 | Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
|
17 | hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
|
18 | joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
|
19 | Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: `Tässä olen!` mutta jos oikeutta, niin: `Kuka vetää minut tilille?`
|
20 | Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
|
21 | Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
|
22 | Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
|
23 | Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
|
24 | Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot - ellei hän, kuka sitten?
|
25 | Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
|
26 | ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
|
27 | Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
|
28 | niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
|
29 | Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
|
30 | Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
|
31 | silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
|
32 | Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
|
33 | Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
|
34 | ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
|
35 | silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
|