| Chapter 18 |
1 | Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
|
2 | "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.
|
3 | Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?
|
4 | Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi - sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?
|
5 | Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.
|
6 | Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.
|
7 | Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.
|
8 | Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.
|
9 | Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;
|
10 | hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.
|
11 | Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.
|
12 | Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.
|
13 | Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.
|
14 | Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.
|
15 | Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.
|
16 | Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.
|
17 | Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.
|
18 | Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.
|
19 | Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
|
20 | Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.
|
21 | Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."
|