| Chapter 19 |
1 | Job vastasi ja sanoi:
|
2 | "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
|
3 | Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
|
4 | Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
|
5 | Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
|
6 | Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
|
7 | Katso, minä huudan: `Väkivaltaa!` enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
|
8 | Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
|
9 | Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
|
10 | Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
|
11 | Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
|
12 | Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
|
13 | Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
|
14 | Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
|
15 | Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
|
16 | Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
|
17 | Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
|
18 | Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
|
19 | Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
|
20 | Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
|
21 | Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
|
22 | Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
|
23 | Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
|
24 | rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
|
25 | Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
|
26 | Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
|
27 | Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet - eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
|
28 | Kun sanotte: `Kuinka vainoammekaan häntä!` - minusta muka löydetään asian juuri -
|
29 | niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
|