| Chapter 20 |
1 | Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:
|
2 | "Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen, moisesta minun mieleni kuohuu.
|
3 | Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen.
|
4 | Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?
|
5 | Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.
|
6 | Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,
|
7 | katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyivät: `Missä hän on ?`
|
8 | Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky.
|
9 | Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe.
|
10 | Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa.
|
11 | Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa.
|
12 | Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle,
|
13 | säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,
|
14 | niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.
|
15 | Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.
|
16 | Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.
|
17 | Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja- ja kermajokia ja -virtoja.
|
18 | Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä; ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen.
|
19 | Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella.
|
20 | Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.
|
21 | Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä.
|
22 | Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat.
|
23 | Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.
|
24 | Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi;
|
25 | kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet,
|
26 | kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.
|
27 | Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.
|
28 | Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.
|
29 | Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."
|