| Chapter 21 |
1 | Job vastasi ja sanoi:
|
2 | "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
|
3 | Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
|
4 | Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
|
5 | Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
|
6 | Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
|
7 | Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
|
8 | Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
|
9 | Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
|
10 | Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
|
11 | Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
|
12 | He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
|
13 | He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan.
|
14 | Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: `Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
|
15 | Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?`
|
16 | Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
|
17 | Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
|
18 | Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
|
19 | Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
|
20 | Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
|
21 | Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
|
22 | Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
|
23 | Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
|
24 | hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
|
25 | Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
|
26 | Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
|
27 | Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
|
28 | Kun sanotte: `Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?`
|
29 | niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
|
30 | että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
|
31 | Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
|
32 | Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
|
33 | Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
|
34 | Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne - niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
|