| Chapter 29 |
1 | Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
|
2 | "Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
|
3 | jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
|
4 | Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
|
5 | jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
|
6 | jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
|
7 | Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
|
8 | niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
|
9 | päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
|
10 | Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
|
11 | Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
|
12 | minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
|
13 | Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
|
14 | Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
|
15 | Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
|
16 | Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
|
17 | Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
|
18 | Silloin ajattelin: `Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
|
19 | Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
|
20 | Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.`
|
21 | He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
|
22 | Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
|
23 | He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
|
24 | Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
|
25 | Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
|