| Chapter 39 |
1 | (38:39) "Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle ja tyydytät nuorten leijonain nälän,
|
2 | kun ne kyyristyvät luolissansa ja ovat väijyksissä tiheikössä?
|
3 | Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?
|
4 | (39:1) Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
|
5 | Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
|
6 | Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
|
7 | Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
|
8 | Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
|
9 | sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
|
10 | Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
|
11 | se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
|
12 | Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
|
13 | Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
|
14 | Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
|
15 | Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
|
16 | Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
|
17 | Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
|
18 | Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
|
19 | Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
|
20 | Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
|
21 | Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
|
22 | Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
|
23 | Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
|
24 | Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
|
25 | Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
|
26 | Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
|
27 | Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
|
28 | Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
|
29 | Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
|
30 | Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
|
31 | Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
|
32 | Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
|
33 | (39:30) Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
|
34 | (40:1) Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi:
|
35 | "Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!"
|
36 | Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:
|
37 | "Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni;
|
38 | (40:5) kerran minä olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkä enää sitä tee."
|