| Chapter 41 |
1 | (41:2) "Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?
|
2 | Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.
|
3 | En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.
|
4 | Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?
|
5 | Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.
|
6 | Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.
|
7 | Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.
|
8 | Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.
|
9 | Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.
|
10 | Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.
|
11 | Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.
|
12 | Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.
|
13 | Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.
|
14 | Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.
|
15 | Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.
|
16 | Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.
|
17 | Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.
|
18 | Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.
|
19 | Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.
|
20 | Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.
|
21 | Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.
|
22 | Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.
|
23 | Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.
|
24 | Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.
|
25 | (41:26) Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."
|