| Chapter 2 |
1 | Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?
|
2 | Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:
|
3 | "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä".
|
4 | Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.
|
5 | Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:
|
6 | "Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni".
|
7 | Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.
|
8 | Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.
|
9 | Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."
|
10 | Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.
|
11 | Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.
|
12 | Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.
|