| Chapter 18 |
1 | Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä.
|
2 | Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,
|
3 | Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.
|
4 | Ylistetty olkoon Herra! - niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
|
5 | Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
|
6 | Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.
|
7 | Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.
|
8 | Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
|
9 | Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
|
10 | Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
|
11 | Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;
|
12 | hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.
|
13 | Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.
|
14 | Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.
|
15 | Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.
|
16 | Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.
|
17 | Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;
|
18 | hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
|
19 | He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
|
20 | Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
|
21 | Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
|
22 | Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
|
23 | Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.
|
24 | Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
|
25 | Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.
|
26 | Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;
|
27 | puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
|
28 | Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.
|
29 | Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.
|
30 | Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
|
31 | Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
|
32 | Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme -
|
33 | se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,
|
34 | tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
|
35 | joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!
|
36 | Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.
|
37 | Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
|
38 | Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;
|
39 | minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.
|
40 | Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
|
41 | Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.
|
42 | He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.
|
43 | Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle.
|
44 | Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
|
45 | Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.
|
46 | Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa.
|
47 | Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,
|
48 | Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;
|
49 | sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
|
50 | Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta,
|
51 | sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.
|