| Chapter 49 |
1 | Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi.
|
2 | Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,
|
3 | sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.
|
4 | Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.
|
5 | Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.
|
6 | Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?
|
7 | He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.
|
8 | Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.
|
9 | Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,
|
10 | että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.
|
11 | Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.
|
12 | He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.
|
13 | Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
|
14 | Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. Sela.
|
15 | Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa.
|
16 | Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela.
|
17 | Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.
|
18 | Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.
|
19 | Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,
|
20 | täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe.
|
21 | Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
|