| Chapter 102 |
1 | Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen.
|
2 | Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
|
3 | Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
|
4 | Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
|
5 | Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.
|
6 | Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
|
7 | Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
|
8 | Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
|
9 | Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.
|
10 | Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä
|
11 | sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
|
12 | Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
|
13 | Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
|
14 | Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.
|
15 | Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.
|
16 | Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
|
17 | kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
|
18 | kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
|
19 | Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,
|
20 | että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
|
21 | kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
|
22 | jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
|
23 | kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.
|
24 | Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.
|
25 | Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
|
26 | Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.
|
27 | Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
|
28 | Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
|
29 | Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
|