| Chapter 107 |
1 | Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
|
2 | Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta
|
3 | ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.
|
4 | He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.
|
5 | Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
|
6 | Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
|
7 | Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
|
8 | Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
|
9 | Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
|
10 | He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
|
11 | koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.
|
12 | Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.
|
13 | Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
|
14 | Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
|
15 | Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
|
16 | Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
|
17 | He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
|
18 | Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
|
19 | Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
|
20 | Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.
|
21 | Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
|
22 | Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.
|
23 | He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.
|
24 | He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
|
25 | Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
|
26 | He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
|
27 | He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
|
28 | Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.
|
29 | Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
|
30 | He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
|
31 | Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
|
32 | Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.
|
33 | Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
|
34 | hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.
|
35 | Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
|
36 | Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
|
37 | Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
|
38 | Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
|
39 | Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,
|
40 | niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,
|
41 | hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
|
42 | Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.
|
43 | Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.
|