| Chapter 1 |
1 | Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut,
|
2 | viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi,
|
3 | taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi,
|
4 | mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille, tiedon ja taidollisuuden nuorille.
|
5 | Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta
|
6 | ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa.
|
7 | Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.
|
8 | Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta,
|
9 | sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi.
|
10 | Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu.
|
11 | Jos he sanovat: "Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta syyttömästi;
|
12 | nielaiskaamme niinkuin tuonela heidät elävältä, ehyeltään, niinkuin hautaan vaipuvaiset;
|
13 | me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla;
|
14 | heitä arpasi meidän kanssamme, yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla" -
|
15 | älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa.
|
16 | Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta.
|
17 | Sillä verkko on viritetty kaikille siivekkäille, niin että ne sen näkevät. - Mutta turhaan:
|
18 | omaa vertansa he väijyvät, vaanivat omaa henkeänsä.
|
19 | Näin käy jokaiselle väärän voiton pyytäjälle: se ottaa haltijaltaan hengen.
|
20 | Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla;
|
21 | meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo:
|
22 | Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa?
|
23 | Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne.
|
24 | Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut,
|
25 | vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini,
|
26 | niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte;
|
27 | kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus.
|
28 | Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä.
|
29 | Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa
|
30 | eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi,
|
31 | saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan.
|
32 | Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa.
|
33 | Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta.
|