| Chapter 26 |
1 | Yhtä vähän kuin lumi kesällä ja sade elonaikana soveltuu tyhmälle kunnia.
|
2 | Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: ei se toteen käy.
|
3 | Hevoselle ruoska, aasille suitset, tyhmille vitsa selkään!
|
4 | Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin.
|
5 | Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi.
|
6 | Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa juoda, joka sanan lähettää tyhmän mukana.
|
7 | Velttoina riippuvat halvatun sääret; samoin sananlasku tyhmäin suussa.
|
8 | Yhtä kuin sitoisi kiven linkoon kiinni, on antaa kunniaa tyhmälle.
|
9 | Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen, on sananlasku tyhmäin suussa.
|
10 | Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka tyhmän pestaa, kulkureita pestaa.
|
11 | Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa.
|
12 | Näet miehen, viisaan omissa silmissään - enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
|
13 | Laiska sanoo: "Tuolla tiellä on leijona, jalopeura torien vaiheilla".
|
14 | Ovi saranoillaan kääntyilee, laiska vuoteellansa.
|
15 | Laiska pistää kätensä vatiin; ei viitsi sitä viedä suuhunsa jälleen.
|
16 | Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat taitavasti.
|
17 | Kulkukoiraa korviin tarttuu se, joka syrjäisten riidasta suuttuu.
|
18 | Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia,
|
19 | on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: "Leikillähän minä sen tein".
|
20 | Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa tora.
|
21 | Hehkuksi hiilet, tuleksi halot, riidan lietsomiseksi toraisa mies.
|
22 | Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.
|
23 | Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän.
|
24 | Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessänsä.
|
25 | Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä, älä häntä usko, sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä.
|
26 | Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.
|
27 | Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa; ja joka kiveä vierittää, sen päälle se takaisin vyörähtää.
|
28 | Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiansa, ja liukas suu saa turmiota aikaan.
|