| Chapter 3 |
1 | Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
|
2 | Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
|
3 | Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
|
4 | Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
|
5 | Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
|
6 | Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
|
7 | Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
|
8 | Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
|
9 | Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
|
10 | Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
|
11 | Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
|
12 | Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
|
13 | Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
|
14 | Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
|
15 | Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
|
16 | Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
|
17 | Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
|
18 | Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
|
19 | Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
|
20 | Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
|
21 | Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
|
22 | Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
|
23 | se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
|
24 | Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
|
25 | Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
|
26 | Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
|
27 | Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
|
28 | Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
|
29 | Laskekoon suunsa tomuun - ehkä on vielä toivoa.
|
30 | Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
|
31 | Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
|
32 | vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
|
33 | Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
|
34 | Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
|
35 | kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
|
36 | kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan - eikö Herra sitä näkisi?
|
37 | Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
|
38 | Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
|
39 | Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
|
40 | Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
|
41 | Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
|
42 | Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
|
43 | olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
|
44 | olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
|
45 | Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
|
46 | Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
|
47 | Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
|
48 | Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
|
49 | Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
|
50 | siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
|
51 | Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
|
52 | Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
|
53 | He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
|
54 | Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
|
55 | Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
|
56 | Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
|
57 | Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
|
58 | Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
|
59 | Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
|
60 | Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
|
61 | Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
|
62 | Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
|
63 | Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
|
64 | Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
|
65 | Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
|
66 | Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
|